Arkisto kategorialle ‘Yhteiskunta ja politiikka’

6.12. juhlittiin Tampereella Suomen itsenäisyyspäivää tavanomaista riehakkaammin: Paikalla oli juhlavieraiden lisäksi nimittäin ”kiakkovieraat” lätkämailoin, paukkupommein yms. tihutyövälineiden varustettuna.  Saldona oli satojen tuhansien vahingot, loukkauntuneita poliiseja ja poliisihevosia kun kiakkovieraat heittivät paukkopommeja poliisin päälle sekä hakkasivat poliisihevosta katkaistuin mailoin.

Kiakkovieraat 2013

Tempaus oli suunniteltu etukäteen jo kuukausikaupalla mm. takku.netissä, missä ohjeistettiin toimimaan ”ohraanaa” vastaan.  Tapaus on saanut paljon medianäkyvyyttä, mutta toisin kuin Jyväskylän kirjastonatsicausti tai Susanna Kosken paita tämä tapaus ei ole johtanut mediassa ja poliittikojen keskuudessa valtavaan pöyristymiseen, moraalihepuliin, poliittisten kytkentöjen etsintään kissojen ja koirien avulla eikä myöskään tätä ole nähty varmana merkkinä ääri-oikeistolaisuudenvasemmistolaisuuden noususta Suomessa.

Sen sijaan on yritetty ymmärtää kiakkovieraiden motiiveja ja/tai vähätelty heitä kutsumalla tapahtumaa  ”humalaisen nuorison riehumiseksi”.

Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula ”kertoo ymmärtävänsä Kiakkovierasjuhlien mellakoitsijoita” samalla kun hänen mielestään asiasta nousi liian suuri kohu.  Ironista ottaen huomioon, että Kontulan mielestä taas oli aihetta kohuun kun Lindex myi pojille mustaa paitaa sinisellä skragalla koska kombinaatio kertoo kantajansa fasismista (vaikka sävy oli väärä).

Kiakkovieraat itsekin harmittelevat heidän vähättelyään mediassa:

Valtamedia ja muut presidentin joukot koittavat epäpolitisoida meidät puhumalla humalaisista rikollisista ja rähinöitsijöistä. Kiakkovieraisiin mahtuu kaikenlaista sekaväkeä, mutta viestimme oli selkeä. Ei sotaa kansojen välille, ei rauhaa luokkien välille.

En kerta kaikkiaan ymmärrä tätä asetelmaa: kun kolme äärioikeistolaista kaljaveikkoa tappelee puukoin kirjastossa äärivasemmistolaisten ”järkkärien” kanssa on presidenttikin huolissaan. Nyt presidentti itse oli uhattuna (kuvittele mitä olisi tapahtunut, jos poliisi ei olisi kiakkovierata estänyt pääsemästä Tampere-talolle): Uhkana oli satapäinen väkivaltainen, poliittisesti motivoitunut, orgnaisoitunut, sivullisten omaisuutta  vahingoittava joukko mutta asia ei oikein jaksa huolestuttaa oikein ketään. Näemmä jos asiaa ei voi kytkeä äärioikeistoon, ei se voi olla todellinen uhka ollenkaan.  Mitä tämä kertoo suomalaisesta poliittisesta ilmapiiristä?

Kärsimmekö post-suomettumistraumaattisesta syndroomasta, jossa äärioikeisto = absoluuttinen paha, äärivasemmisto = joukko väärin ymmärrettyjä Robin Hoodeja, joilla vain välillä kiehahtaa pikkuisen yli?

Juuri itsenäisyyspäivän alla Hesarissa ilmestyneessä artikkelissa somaliasta Suomeen muuttanut Ma­ryan Ab­dul­ka­rim pohtii mm. sitä mitä vaatii olla ”suomalainen”?

Itsekin pohdin tätä asiaa. Suomenruotsalaisia, saamelaisia, romaneja (pl. 2000-tuontibulgarialaisia) sekä 1800- luvulla helsinkiin muuttaneita tataareja ja juutalaisia nimittäin pidän ainakin itse ”suomalaisina”. Onko 20 vuotta tarpeeksi nopea aika jotta voi pitää itseään ”supi”suomalaisena? Tässä kysymyksessä kannattaa ottaa huomioon useampi seikka:

a) Jos sinulla on ”wanha” identiteetti, ei se lähde pesemälläkään. Esim. suomenruotsalaiset mieltävät itsensä suomalaisiksi suomenruotsalaisiksi Täten somalille, joka on tullut 10-20 v sitten tänne voi olla epärealistista odottaa olevansa ”supisuomalainen” samalla tavalla kuin Perä-Hikiällä 16 polvea samassa metsäpirtissä asunut Pena: ”somaliansuomalainen” olisi ehkä realistisempi identiteetti.

b) Paras analogia, mitä keksin tähän on analogi isännästä ja vieraasta:

Kun ulkomaalainen tulee maahan … eikun vieras siis taloon, kuuluu isännän tapoihin osoittaa vieraalle vieraanvaraisuutta. Muutoin hän on moukka. Vieraan taas on oltava kiitollinen ja kunnioitettava talon sääntöjä niin kauan kun hän on siellä. Hierarkia on talon säännöt > vieraan säännöt, ei toisin päin kuten monet ”mokuttajat” yrittävät meille opettaa. Vieras taas on moukka, jos ei kunnioita sääntöjä tai tajua kun hän on kuluttanut kutsunsa loppuun: vieraanvaraisuus kun loppuu jossain vaiheessa, ellei ole saman katon alla asuva perheenjäsen. Maahanmuutt… eikun vieraan on täten tajuttava, että hänen on jossain vaiheessa itse rakennettava omin avuin oma tupa ja hankittava pitäjän muiden isännien ja emäntien kunnioitus osoittamalla kunnioitusta yhteisiä sääntöjä ja normeja kohtaan. Jos hän ei näin tee, tullaan häntä pitämään lokkina, moukkkana tai opportunistina.

Suomessa eräät maahanmuuuttajaryhmät ovat onnistuneet hyvin rakentamaan sen oman hirsimökin ja sääntöjä ja kulttuuria kunnioittamalla saaneet muiden pitäjän isäntien kunnioituksen. Esimerkiksi vietnamilaiset ja ne edellä mainitut tataarit. Heillä on eri uskonto, eri nimet ja vietnamilaisilla eri ihonväri mutta heitä kunnioitetaan, enkä ole kuullut koskaan kenenkään valittavan siitä, että he ovat täällä. En edes hommafoorumilla.

Eräät ryhmät ovat olleet täällä vuosikymmeniä nauttimassa ilmaisesta koulutuksesta, terveydenhuollosta, ruoasta, majoituksesta ja muusta vieraanvaraisuudesta mutta eivät silti ole keskimäärin onnistuneet siinä ”tuvan” rakentamisessa jos katsotaan työttömyys- ja rikostilastoja. Jos kuulut em. ryhmään, on aika varmaa että joudut ainkain välillä (valitettavasti) kärsimään ryhmälästesi töppölyistä huonon maineen muodosssa ja kunnoituksen puutteen nimissä -ellet itse todista ensin että et ole kuten keskiverto vertaisryhmääsi kuuluva tyyppi.

Huomatkaa, että tässä ”yleistämisessä” on kyseessä sama logiikka, kun se, millä artikkelissa yleistetään Suomi rasisteiksi maaksi: Toisin sanoin yritetään laittaa suomalaisille joukkona leima otsaan joidenkin ”kylähullujen” toiminnan takia. Mikä on ironista koska kun katsoo tutkimuksia, suomalaiset suhtautuvat kv-tasolla hyvin myönteisesti muukalaisiin, melkein poikkeuksetta huomattavasti paremmin kuin ne maat, joista nämä Hesarissa esiintyvät ”tiedostavat” mamut itse tulevat!

Mutta syy, miki Hesari julkaisi tuonlaisella otsikolla varustetun artikkelin juuri ennen itsenäisyyspäivää lienee se, että Hesari on ”tiedostava” lehti. ”Tiedostava” lehtihän ”tietää”, miten ja milloin ylistää aikansa kultaista vasikkaa. Kuten YYA-sopimusta ylistettiin suomettumisen aikana.

Kokoomusnuorten Liitto esitti hiljattain liudan aika radikaaleja linjavetoja puolueohjelmassaan. Sitä seuranneen julkisen pöyrystymisen, tyrmistymisen, irtisanoitumisten, paheksunnan, rasisti/fasisti/natsikorttien lätkimisen ja muun moraalihepuloinnin määrälle ei näy vieläkään tätä kirjoittaessa loppua. Alla erään vitsiniekan taiteellinen näkemys siitä, miten ”suvaitsevaiset” nykyään näkevät Susanna Kosken:

Myös Kokoomusmaahanmuuttajat järkyttyivät 30-luvun tuulahduksista.

Tämä ei ainakaan allekirjoittaneelle tullut minään yllätyksenä tietäen Suomalaisen julkisen keskustelukulttuurin köyhyyden ja ahdasmielisydeen: Pienimuotoinen caustihan syntyi jo siitä, kun KNL:n tuore puheenjohtaja Susanna Koski jossain piti jotain pohjalaista perinnepaitaa joka jossain kontekstissa on yhdistetty Lapuan liikkeeseen. Susanna siis oli jo silloin leimatu heikommaksi ”äärioikeistolaiseksi” ainekseksi. Nyt nämä tahot saivat kunnolla bensaa liekkeihinsä ja eivät todella epäilleet käyttää tilaisuutta hyödykseen. Huvittavaa kyllä, vastaavasti Che / Lenin / CCCP / DDR- paitoja voi kuka tahansa poliitikko vapaasti pitää päällään ilman minkäänlaisia causteja.

Tämä reagointitapa ”päiviräsästen”, ”halla-ahojen” ja muiden toisinajattelijoiden sanomisiin paljastaa jotain todella mätää suomalaisessa julkisessa keskustelussa ja politiikassa: Henkilöt ja heidän mielipiteensä voi vapaasti epäinhimillistää ja haukkua jos he ovat ”väärää mieltä”. Ketään ei kiinnosta, onko heillä hyviä argumentteja tukenaan tai onko heidän sanomisensa edes esitetty totuudenmukaisessa valossa julkisessa keskustelussa. Lätkäise vain rasisti/fasisti/fundamentalisti/natsi/mikätahansa- kortti väitteen esittäjän otsaan ja poistu takavasemmalle keräämään moraaliset irtopisteet ja seläntaputukset ”suvaitsevaisilta” kavereiltasi kiitoksena ”hyvästä” työstäsi ”hyvän” asian puolesta ”pahoja” ihmisiä ja 30-luvun tuulahduksia vastaan.

Ketään ei myöskään kiinnosta asettua oman asemansa ulkopuolelle ja vaihtaa rooleja päittäin: Minkälaisen reagoimisen kokisit itse sopivaksi, jos menisit vaikka USA:han Tea Partyn (hyvin oikestoliberaalinen puolue) jäsenille kertomaan suomalaisesta hyvinvointivaltiomallista? Olisiko mielestäsi reilua, jos he haukkuisivat sinut kuorossa samalla tavalla kuin suomalaiset Susannan? Sinähän nimitäin edustaisit siellä yhtä ”outoa” ja radikaalia linjaa kuin Susanna Suomessa.

Keskustelu keskittyy ihmisten haukkumiseen itse asioista keskustelun sijaan, mikä on tyypillistä ja valitettavaa Suomessa.
Harva miettinee, että KNL:n linjanveto on ”terve piirre” ja lisäys suomalaiseen demokratiaan, oli itse mitä mieltä tahansa KNL:n linjasta: Se nimittäin esittää aidon vaihtoehdon kaikkien muiden puolueiden käytännössä harjoittamalle vasemmistolaiselle talouspolitiikalle. Syy miksi käytän sanaa ”terve” on se, että ilman aitoja vaihtoehtojahan demokratia on kuin Neuvostoliitossa: ketä tahansa saa äänestää kunhan ehdokas on Kommunistisesta puolueesta. Jos ei ole vaihtoehtoja (ja kun suomalainen media ei tee kunnolla tehtäväänsä vallan vahtikoirana) voivat konsensus-poliitikot tehdä todella pitkälle miten lystäävät. He pääsevät myös kuin koirat veräjästä tehdessään kansalaisten kannalta huonoja päätöksiä koska heitä vastaan ei voi äänestää jos kaikki, joita voi äänestää ovat samaa mieltä.

Vaikka itse kannatan hyvinvointivaltiota, toivoisen edes marginaalisen ”aidon” oikeistopuolueen (taloudellisessa mielessä) olevan Eduskunnassa. Julkinen sektorin kulut ovat nimittäin paisuneet 2000-luvulla todella nopeasti samalla kun ns. ”pienen ihmisen” kokema ”asiakaspalvelu” ei välttämättä ole ollenkaan parantunut. Mene vaikka terveyskeskuksesi päivystykseen ja katso monenko tunnin odotuksen saat saat vastineeksi maksamistasistasi veroista.

Kukaan ei vaikuta esittävän mitään suuremman mittakaavan (toimivia) uusia toimintamalleja kunnolla tehostaakseen julkista sektoria. Krittiikki julkisen sektorin paisumista eli nettislangilla ”bloattia” kohtaan on toistaiseksi ollut aika pinnallista ja juhlapuhemaista sanahelinää. Suurin syy lienee, että he pelkäävät loukkaavansa Pyhää Lehmää nimeltä hyvinvointivaltio. Susannahan sai itse henkilökohtaisesti nähdä, mitä tämän lehmän loukkaamisesta seuraa.

”Aito” oikeistopuolue olisi hyödyllinen mm. tuomaan julkisen sektorin tehottomuutta esiin ja kritisoimaan pontevammin tätä ”bloattia”. Heitä todennäköisesti kiinnostaisi asia muita puolueita enemmän ja he voisivat tehdä ehdoituksia, mitä muut puolueet eivät uskalla tehdä. Toistaiseksi meillä ei ole ollut kunnon ”vahtikoiraa” kritisoimassa mm. julkisen sektorin paisumista ja byrokratiaviidakkoa.

Epäilen tosin, miten Susanna et al. pystyvät tähän tehtävään emopuoleestaan Kokoomuksesta käsin kun heidät niin kiihkesti ja osittain niin ala-arvoisesti korkealta tasolta teilataan. Harkitkaa siis Kokoomuksesta eroamista ja oman puolueenne perustamista.

Tekopyhyyden huippu tässä caustissa saavutettiin, kun kaikista poliitikoista Ilkka Kanerva rupesi YLE:n A-studiossa moralisoimaan Koskea. Siis tuo ”Eduskunnan playboy” joka on moraalisella rintamalla kunnostautunut kaikennäköisellä ”toiminnalla” kuten ”herutusviesteillä” alaikäiselle, epämääräisten ”lahjojen” ottamisella ja antamisella, jne.

Vaikka Neuvostoliitto lakkasi olemasta yli 20 vuotta sitten, elää tietynlainen siltä ajalta peräisin oleva ajatusmaailma vielä suomalaisessa politiikassa. Kyseessä on eräänlainen ”raikas tuulahdus 70-luvulta” nimittäin taistolaisuuden uusi aalto. Kuten jo on mainittu tässä blogissa:

Taistolaiset löysivät tehokkaasti neuvostovastaisuutta kaikkialta yhteiskunnasta ja vaativat jopa neuvostovastaisuuden jonkunasteista kriminalisointia.

Neuvostovastaisuutta saattoi olla tässä tarkastelussa mikä tahansa Neuvostoliittoa vähänkin arvosteleva lausunto tai vain sellaiseksi tulkittu.

Neuvostovastaisuudesta tuli tässä ilmapiirissä negatiivisesti latautunut käsite, jota kukaan ei halunnut ottaa harteilleen. Neuvostovastaisen leiman saaminen ei edistänyt poliittisten pyrkimysten toteuttamismahdollisuuksia.

Taistolaiset siis olivat osa Suomen Kommunistista Puoluetta (SKP). Vuonna 1990 SKP ja Suomen Kansan Demokraattiseen Liiton pohjalta luotiin Vasemmistoliitto. Täten tietyssä merkityksessä vas. on SKP:n ja taistolaisten ”manttelinperijä”. Tosin NL:n kaatuminen olisi luullut johtavan taistolaisten ”kiihkeän” ajattelutavan kuolemiseen mutta ei: Osa siitä elää vielä. Tätä ajattelumallia yritetään ujuttaa (tai tarkemmin sanottuna: on ujutetttu jo) takaisin suomalaiseen politiikkaan.

Tämän taistolaisen kummituksen manaajia ovat mm. Dan Koivulaakso ja Li Andersson. He yrittävät tuoda taistolaisuudesta tutun poliittisen vastustajien leimaamisen ja itsesensuurin suhteen kulta-ajan takaisin vaihtamalla ”neuvostovastaisuuden” ”äärioikeistolaisuuteen” ”islamofobiaan”, ”rasismiin”, ”homofobiaan” ja/tai ”fasismiin”. Sama logiikka, eri leima. Tämän lisäksi he yrittävät määritellä uudelleen näiden sanojen merkityksen aina tilanteeseen sopivaksi ja leimata ahkerasti ”vastustajaa”:

Kas tässä muutama tai(s)tava esimerkki:

”Perussuomalaisten voittokulku on ”fasistisoinut” suomalaisen politiikan, vääntänyt koko kentän oikealle.”

– Dan Koivulaakso

Räsänen on ”rasisti” kun kehtaa ehdottaa, että kiintiöpakolaisina voisi suosia kristittyjä muslimien sijaan koska kulttuuri ja uskonto yhdenmukaisempia.

Must on ollu aina selvää et Perussuomalaisissa on fasisteja ja jos me katotaan sitä poliittista sisältöä niin poliittisesti se on fasismia siis hyvin suoraan jos katotaan esimerkiksi heidän käsityksiänsä monikulttuurisuudesta, ihmisoikeuksista, vähemmistöoikeuksista ja niin poispäin.
– Katja Tuominen, Vasemmistonuorten keskustelutilaisuus: Äärioikeiston anatomia 9.11.2011 Helsingissä.

Huvittavaa tässä on se, miten jotkut vasemmisto-ihmiset huutavat kilpaa ”perussuomalaiset on fasistinen puolue” samalla kun PS on HS:n tutkimuksen mukaan oikeasti konservatiivinen vasemmistopuolue.

Tässä vaiheessa on hyvä kerrata, mitä se fasismi ”oikeasti” on:

Diktaattorin johtama valtiomuoto, jossa korostuu aggressiivinen nationalismi ja usein rasismi. Fasismissa poliittinen oppositio ja kritiikki vaiennetaan sekä valtio puuttuu vahvasti kaikkiin talouden osa-alueisiin. [taiteilijan vapaa käännös]

Fasismi on Euroopan lähihistorian takia mitä mainion leimakirveenä. Tosin koska Suomessa nyt ei oikein satu olemaan oikein kunnon fasisteja missään vakavasti otettavissa yhteiskunnallisissa asemissa, on sen määritelmää laajennettava ”hieman” jotta sopiva vihollinen löytyy.

Absurdi esimerkki tästä orwellimaisessa newspeakista (sanojen uudelleenmäärittelystä) on vihjailu määritellä ”äärioikeistolaiseksi” tai ”natseiksi” pelkät neuvostoislamo”foobikot””:

”Eivät ne siitä vahvistu, kun analysoidaan, miten ne ovat äärioikeistolaisia. Esimerkiksi islamofobinen puhe on pitkään ollut määritelmien ulkopuolella,” [Li] Andersson vastaa.

Tämä johtaa tietysti ihan absurdeihin lopputuloksiin koska silloin Neuvostoliitto oli virallisesti äärioikeistolainen, ellei jopa ”natsistinen” valtio koska NL oli virallisesti ateistinen ja toteutti vainoja kristittyjä, juutalaisia ja muslimeja vastaan näiden uskonnon takia!

Lähtemättä edes puhumaan siitä, kuinka kaksinaismoralistista ja kuinka todellakin pata kattilaa soimaa kun vasemmistotyypit syyttävät äärioikeistoa ”uhasta”:

Anarkistit ja äärivasemmistolaiset johtavat ylivoimaisesti EU:n v 2010 terroristitilastoja äärioikeistolaisia vastaan 45-0. Jopa ääri-islamistitkin jäävät kauas taakse kolmella terroriteollaan. Saksassa äärivasemmiston väkivaltaisuudet kasvoivat vuonna 2010 jyrkästi, oikeiston samalla laskiessa (1157 vs 762).

Lisäksi jännää on se, että vas. porukka syyttää muita ”fasismista” samalla kun he ja heidän sielunveljensä haluavat rajoittaa sananvapautta, kokoontumisvapautta ja määritellä, ketkä saavat osallistua demokraattiseen päätöksentekoon heiluttaen ”fasisti”kirvestä.

Perussuomalaisilla taas ei pitäisi Koivulaakson mielestä olla mitään poliittista painoarvoa.

”Miksi heitä kuunnellaan? Puolueelle ei olisi tarvinnut antaa yhtään valiokuntapaikkaa. Persut olisi pitänyt eris­tää poliittisin keinoin.”

”Populistiset liikkeet haittaavat sitä, että päästäisiin kiin­ni kokoomukseen, joka on Suomen suurin vihollinen.” Hän hymyilee vinosti.
..
Hän sanoo aate­maailmaansa marxilaiseksi.
HS

(Ääri)vasemmistolaisilla ja antifasisteilla/antirasisteilla on taipumus puuttua kokoontumisvapauteen väkivaltaisesti kuokkimalla esim. eri maiden ”Defence Leaguen” kokoontumisissa. ”Tutkija” Koivulaakson kuvaus väkivaltaisuuksista, joita oli paikan päällä todistamassa:

Mielenosoitukseen osallistuneiden antifasistien pienryhmät alkavat kerääntyä puiston liepeille häiritäkseen vastajihadistien ”historiallista hetkeä.” Vastamielenosoittajien riveistä kaikuu Espanjan Sisällissodasta lähtien antifasistien tunnushuutona toiminut Alerta, alerta, antifascista. Häirintä onnistuu ja vasta-jihad-kokoontuminen päätetään ennenaikaisesti.

Kun poliisilta asiasta kysytään, niin saadaan vähän ”erilainen” kuva:

”Poliisi pidätti 89 ”antifasistia”, jotka olivat yrittäneet hyökätä anti-islamistien kimppuun. ”

Lisäksi jos seurataan vasemmistoliittolaisten tendenssiä niputtaa kaikki vastustajat samaan nippuun, niin vastavuoroisesti he saavat Johan Bäckmanin ja hänen Suomen antifasistisen komitean (SAFKA):n heidän leiriinsä.

Tässä ei tietenkään ole mitään uutta. Fasistileimailu on tuttua jo kylmän sodan ajoilta. Esim. DDR:n (Itä-Saksan) viralliseen valtionpolitiikkaan kuului ”antifasismi”, joka tarkoitti melkein mitä tahansa riippuen vallanpitäjien intresseistä: jopa Berliinin muuri oli DDR:n mukaan ”Antifasistinen suojamuuri”.

Lisäksi kun sitä ”susi, susi”, ”rasisti, rasisti”, ”fasisti, fasisti” -litaniaa huutaa tarpeeksi niin kukaan ei korvaansa lotkauta sitten kun se oikea ”susi” sattuu paikalle.

Lisää tästä tekopyhyydestä voi lukea täältä.

Mikä on politiikan käskyistä kaikkein suurin käsky ylitse muiden?

Cross Section julistaa:

”Keskustelua politiikan ja uskonnon suhteesta hallitsee yksi periaate ylitse muiden: ”Uskontoa ja politiikkaa ei saa sekoittaa toisiinsa”.

Tosin hassua on, että tämä käsky koskee näemmä vain toiseen suuntaan. Tässä pari esimerkkiä Cross Sectionista:

”Miksi Satu Hassi (vihr) vastasi keskusteluun väittämällä Jeesusta vihreiden arvojen kannattajaksi, joka vastusti kaupallisuutta? [2]

Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu ja Vasemmistonuorten ex-puheenjohtaja Jussi Saramo nimitti samaan tapaan oikeistolaista talouspolitiikkaa kristillisyyden irvikuvaksi [10]. Toisaalla hän on kuitenkin ilmoittanut vastustavansa uskonnon ja politiikan sotkemista [11].

Kärkevämmin samat ajatukset ilmaisi Jukka Relander (vihr). Hänen mielestään Jeesus oli valtaapitäviä poikkeuksetta vastustanut kapinallinen [12], joka puolustaisi tänä päivänä köyhiä, homoja ja maahanmuuttajia.”

Lähimmäisenrakkauteen on vedonnut jopa Jyrki Katainen (kok) [25]. Eero Heinäluoma (sd) pani tosin paremmaksi, kun hän vastasi tähän siteeraamalla Kataiselle Jaakobin kirjettä eduskunnan täysistunnossa [26].

Itse tasavallan presidentti Tarja Halonenkin on todennut, että Jeesus puolusti ihmisoikeuksia ja heikko-osaisia [49].

Vuonna 2011 Nuotta- lehden ”annicaustin” yhteydessä suomalaiset saivat kuulla ”opettavaisia” esimerkkejä siitä, miten tulee kirkon ja muiden kristittyjen tulee ajatella:

Esimerkiksi Stefan Wallin (r) toivoi julkisesti, että kirkko hyväksyy rukoushetket homoparien puolesta [30]. Nuotan kampanjaa hän piti ällöttävänä ja sopimattomana [31].

Muutamat poliitikot, kuten Vihreiden ex-ministeri Tuija Brax sekäkaupunginvaltuutetut Otto Lehtipuu ja Mari Puoskari, astuivat pidemmälle ja vaativat adressissa [32] [33] kirkkohallitusta puuttumaan kirkon konservatiivisten järjestöjen rahoitukseen.

Adressissa ”pidätään ongelmallisena, että Kirkkohallitus määrää kolehteja ja kirkko antaa taloudellista tukea sellaisille
järjestöille, jotka jakavat mielipiteet ja aiheuttavat erimielisyyksiä ja pahaa mieltä. ”

Oras Tynkkynen (vihr) tuomitsi kampanjan vastenmieliseksi ja vaaralliseksi, ja lupasi, että hänen puolueensa tekee töitä asioiden muuttamiseksi kirkossa [34]. Oppikysymykset Tynkkynen tosin julisti teoriassa jättävänsä uskontokunnille itselleen, mutta nähtävästi tämä periaate ei päde, jos joku uskaltaa kehottaa elämään opin mukaan.”

Kas kummaa, eikö uskonnonvapaus tarkoittanut sitä, että a) yksilöt saavat uskoa mihin haluavat ja että b) uskonnolliset yhteisöt saavat mm. päättää oppikysymyksistään itse ilman ei-uskovien painostusta niin kauan kun lakeja ei rikota? Noh, Suomessahan näemmä riittää uskonnonvapauden oikeuden menetykseen neuvostohomo”vastaisuus”.

Päivän opetus siis teille jotka saatatte omata ”vääriä” mielipiteitä: Niin kauan kun et tee ”päiviräsäsiä” eli sekoita perinteisiä kristillisiä arvoja politiikkaasi, kaikki on OK.

Muistakaa tämä käsky ylitse muiden käskyjen: Pidä
perinteiset uskonnolliset käsityksesi erossa politiikasta ja älä lausu niitä ääneen niin urasi ei tuhoudu ja ihmisarvoasi ei yritetä mitätöidä.

Kuolemansynti politiikassa näyttää olevan perinteisen seksuaalietiikan kannattaminen eli neuvostohomo”vastaisuus” . Tulee ihan Orwellin ”Eläinten vallankumous” ja sen maatilan perusperiaate mieleen:

”Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.”

Hyvää päivänjatkoa!

P.S: Jos mielestäsi ”annicausti” on holokaustiin verrattavissa oleva ihmisoikeusrikkomus, haastan sinua tutustumaan siihen lähdemateriaaliin ennen kuin lähdet suunnittelemaan ”ihmisoikeusrikkojien” uunittamista 40-luvun tyyliin tai muuta vastaavaa kansalaisaktivismia.

P.P.S: ”Annilaisia” eli vääriä seksuaalisia tuntemuksia omaavia näyttää olevan enemmänkin. Tässä YLE ilmiantaa seksuaalisen ”väärintunteilijan”

Itse kuulun siihen sukupolveen, joka ei koskaan henkilökohtaisesti saanut nauttia ns. suomettumisesta ja muista kylmän sodan herkuista.

Asian vakavuus ja laajuus valkeni minulle vasta kun luin
Kari Suomalaisen NL-vastaisesta ”kohukuvasta” ja ”neuvostovastaisuudesta” Wikipediassa:

Suomessa ”neuvostovastaisuus” nousi poliittiseen kielenkäyttöön … toisen maailmansodan jälkeen…

Neuvostovastaisuustabu merkitsi Suomessa pidättyvyyttä Neuvostoliiton olojen arvostelussa tai Neuvostoliiton olojen arvostelemista muihin tietolähteisiin vedoten.

Neuvostovastaisuudesta tuli tässä ilmapiirissä negatiivisesti latautunut käsite, jota kukaan ei halunnut ottaa harteilleen. Neuvostovastaisen leiman saaminen ei edistänyt poliittisten pyrkimysten toteuttamismahdollisuuksia.

Taistolaiset löysivät tehokkaasti neuvostovastaisuutta kaikkialta yhteiskunnasta ja vaativat jopa neuvostovastaisuuden jonkunasteista kriminalisointia.

Neuvostovastaisuutta saattoi olla tässä tarkastelussa mikä tahansa Neuvostoliittoa vähänkin arvosteleva lausunto tai vain sellaiseksi tulkittu.

Nämä lauseet luettuani olo oli kuin kalikalla päähän lyöty: vaikka NL on kuollut ja kuopattu jo yli 20 v sitten, elää sama asenne ja voi hyvin suomalaisessa mediassa ja politiikassa. ”Taistolaiset” on vain korvattu ”suvaitsevaisilla” ja ”neuvostovastaisuus” on korvattu seuraavilla sanoilla:

– mokukriittisyys*
– homovastaisuus / fobia
– islamvastaisuus / fobia

* moku = monikulttuurisuus

Oleellinen asia tässä ”vastaisuudessa” on juurikin että on tietty ryhmä, mikä määrittelee minkälaista on se ”vääränlainen” vastaisuus.

Neuvostovastaisuutta saattoi olla tässä tarkastelussa mikä tahansa Neuvostoliittoa vähänkin arvosteleva lausunto tai vain sellaiseksi tulkittu.

Tätä tulkintaa ei siis tarvitse ankkuroida faktoihin, riittää vain että ”oikea(t)” taho(t) tukee tulkintaa.

Neuvostovastaisuus tietenkin linkittyy yhteen suomettumisen kanssa:

Neuvostoliitto nimitti tietyt suomalaiset puolueet ja poliitikot ”neuvostovastaisiksi”. Näitä puolueita ja poliitikkoja ei sitten päästetty johtaviin asemiin vaalituloksesta riippumatta.

Edes koulukirjat eivät säästyneet neuvostovastaisuuden luomalta sensuurilta:

Mm. Suomi-Neuvostoliitto-Seura ja oppikirjat hyväksyvä kouluhallitus ehkäisivät kielteisten asioiden kertomista Neuvostoliitosta mm. historiankirjoissa[19][20]. Tohtori Janne Holmenin mukaan oppikirjoissa myötäiltiin Neuvostoliittoa erityisen usein antamalla lukijoille seuraavia, muunneltuja käsityksiä:
– ”talvisota vain ’puhkesi’
– maatalouden kollektivisointi Neuvostoliitossa oli tapahtunut täysin vapaaehtoisesti ja ilman konflikteja
– Neuvostoliitossa toteutettiin mittavia luonnonsuojelutoimia
– keskusjohtoinen suunnitelmatalous toimi kapitalismia paremmin
– Neuvostoliiton valtiojärjestelmä toimi erinomaisesti eikä sosiaalisia ongelmia ollut juuri nimeksikään
– Prahan kevät johtui ’vastavallankumouksen uhasta’ ja Länsi-Saksan uhkaavasta politiikasta”.

Hmm… kuulostaako etäisen tutulta? Ennen neuvostomyönteisyys oli virallinen liturgia, nyt ”monikulttuurisuus”. Suomen monikulttuuristuminenhan toimii erinomaisesti eikä sosiaalisia ongelmia ole juuri nimeksikään. Ne pienet ongelmat mitä on, johtuvat rasismista ja sen uhasta sekä persujen uhkailevasta politiikasta.

Sensuurin ylläpidosta huolehtivat oma-aloitteisesti mm. taistolaiset:

Taistolaiset löysivät tehokkaasti neuvostovastaisuutta kaikkialta yhteiskunnasta ja vaativat jopa neuvostovastaisuuden jonkunasteista kriminalisointia.

Suomessahan on saanut jo muutamien viimeisten vaalien yhteydessä lukea, miten ”suvaitsevaisten” mielestä ”vihapuhe” on lisääntynyt ja sitä alkaa olla jo ”aika paljon”. Ehkä jopa kaikkialla yhteiskunnassa? Lisäksi halutaan kriminalisoida ”lievempikin neuvostovastaisuusvihapuhe”:

IL: Eva Biaudet

Lievemmästäkin vihapuheesta tulisi harkita rangaistuksia, sanoo vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet. Biaudet’n mukaan nykyinen rikoslainsäädäntö puuttuu vain törkeimpiin tekoihin.

Siksi olisi harkittava, tulisiko lakia muuttaa niin, että se puuttuisi nykyistä aiemmin vihakirjoitteluun ja -puheeseen.

– Kiihottaminen kansanryhmää vastaan edellyttää todella voimakkaita sanoja. Pitäisi miettiä, puuttuuko laki liian harvoin tai liian myöhään, hän sanoo.

Kirjoituksiin olisi voitava puuttua, vaikka niihin ei sisältyisikään vihan tai väkivallan puolustamista.

Hänen mielestään median tulisi luopua nimettömänä käytävästä verkkokeskustelusta.

(kaikki lihavoinnit omia)