Vaikka Neuvostoliitto lakkasi olemasta yli 20 vuotta sitten, elää tietynlainen siltä ajalta peräisin oleva ajatusmaailma vielä suomalaisessa politiikassa. Kyseessä on eräänlainen ”raikas tuulahdus 70-luvulta” nimittäin taistolaisuuden uusi aalto. Kuten jo on mainittu tässä blogissa:
Taistolaiset löysivät tehokkaasti neuvostovastaisuutta kaikkialta yhteiskunnasta ja vaativat jopa neuvostovastaisuuden jonkunasteista kriminalisointia.
…
Neuvostovastaisuutta saattoi olla tässä tarkastelussa mikä tahansa Neuvostoliittoa vähänkin arvosteleva lausunto tai vain sellaiseksi tulkittu.
…
Neuvostovastaisuudesta tuli tässä ilmapiirissä negatiivisesti latautunut käsite, jota kukaan ei halunnut ottaa harteilleen. Neuvostovastaisen leiman saaminen ei edistänyt poliittisten pyrkimysten toteuttamismahdollisuuksia.
Taistolaiset siis olivat osa Suomen Kommunistista Puoluetta (SKP). Vuonna 1990 SKP ja Suomen Kansan Demokraattiseen Liiton pohjalta luotiin Vasemmistoliitto. Täten tietyssä merkityksessä vas. on SKP:n ja taistolaisten ”manttelinperijä”. Tosin NL:n kaatuminen olisi luullut johtavan taistolaisten ”kiihkeän” ajattelutavan kuolemiseen mutta ei: Osa siitä elää vielä. Tätä ajattelumallia yritetään ujuttaa (tai tarkemmin sanottuna: on ujutetttu jo) takaisin suomalaiseen politiikkaan.
Tämän taistolaisen kummituksen manaajia ovat mm. Dan Koivulaakso ja Li Andersson. He yrittävät tuoda taistolaisuudesta tutun poliittisen vastustajien leimaamisen ja itsesensuurin suhteen kulta-ajan takaisin vaihtamalla ”neuvostovastaisuuden” ”äärioikeistolaisuuteen” ”islamofobiaan”, ”rasismiin”, ”homofobiaan” ja/tai ”fasismiin”. Sama logiikka, eri leima. Tämän lisäksi he yrittävät määritellä uudelleen näiden sanojen merkityksen aina tilanteeseen sopivaksi ja leimata ahkerasti ”vastustajaa”:
Kas tässä muutama tai(s)tava esimerkki:
”Perussuomalaisten voittokulku on ”fasistisoinut” suomalaisen politiikan, vääntänyt koko kentän oikealle.”
– Dan Koivulaakso
Räsänen on ”rasisti” kun kehtaa ehdottaa, että kiintiöpakolaisina voisi suosia kristittyjä muslimien sijaan koska kulttuuri ja uskonto yhdenmukaisempia.
Must on ollu aina selvää et Perussuomalaisissa on fasisteja ja jos me katotaan sitä poliittista sisältöä niin poliittisesti se on fasismia siis hyvin suoraan jos katotaan esimerkiksi heidän käsityksiänsä monikulttuurisuudesta, ihmisoikeuksista, vähemmistöoikeuksista ja niin poispäin.
– Katja Tuominen, Vasemmistonuorten keskustelutilaisuus: Äärioikeiston anatomia 9.11.2011 Helsingissä.
Huvittavaa tässä on se, miten jotkut vasemmisto-ihmiset huutavat kilpaa ”perussuomalaiset on fasistinen puolue” samalla kun PS on HS:n tutkimuksen mukaan oikeasti konservatiivinen vasemmistopuolue.
Tässä vaiheessa on hyvä kerrata, mitä se fasismi ”oikeasti” on:
Diktaattorin johtama valtiomuoto, jossa korostuu aggressiivinen nationalismi ja usein rasismi. Fasismissa poliittinen oppositio ja kritiikki vaiennetaan sekä valtio puuttuu vahvasti kaikkiin talouden osa-alueisiin. [taiteilijan vapaa käännös]
Fasismi on Euroopan lähihistorian takia mitä mainion leimakirveenä. Tosin koska Suomessa nyt ei oikein satu olemaan oikein kunnon fasisteja missään vakavasti otettavissa yhteiskunnallisissa asemissa, on sen määritelmää laajennettava ”hieman” jotta sopiva vihollinen löytyy.
Absurdi esimerkki tästä orwellimaisessa newspeakista (sanojen uudelleenmäärittelystä) on vihjailu määritellä ”äärioikeistolaiseksi” tai ”natseiksi” pelkät neuvostoislamo”foobikot””:
”Eivät ne siitä vahvistu, kun analysoidaan, miten ne ovat äärioikeistolaisia. Esimerkiksi islamofobinen puhe on pitkään ollut määritelmien ulkopuolella,” [Li] Andersson vastaa.
Tämä johtaa tietysti ihan absurdeihin lopputuloksiin koska silloin Neuvostoliitto oli virallisesti äärioikeistolainen, ellei jopa ”natsistinen” valtio koska NL oli virallisesti ateistinen ja toteutti vainoja kristittyjä, juutalaisia ja muslimeja vastaan näiden uskonnon takia!
Lähtemättä edes puhumaan siitä, kuinka kaksinaismoralistista ja kuinka todellakin pata kattilaa soimaa kun vasemmistotyypit syyttävät äärioikeistoa ”uhasta”:
Anarkistit ja äärivasemmistolaiset johtavat ylivoimaisesti EU:n v 2010 terroristitilastoja äärioikeistolaisia vastaan 45-0. Jopa ääri-islamistitkin jäävät kauas taakse kolmella terroriteollaan. Saksassa äärivasemmiston väkivaltaisuudet kasvoivat vuonna 2010 jyrkästi, oikeiston samalla laskiessa (1157 vs 762).
Lisäksi jännää on se, että vas. porukka syyttää muita ”fasismista” samalla kun he ja heidän sielunveljensä haluavat rajoittaa sananvapautta, kokoontumisvapautta ja määritellä, ketkä saavat osallistua demokraattiseen päätöksentekoon heiluttaen ”fasisti”kirvestä.
Perussuomalaisilla taas ei pitäisi Koivulaakson mielestä olla mitään poliittista painoarvoa.
”Miksi heitä kuunnellaan? Puolueelle ei olisi tarvinnut antaa yhtään valiokuntapaikkaa. Persut olisi pitänyt eristää poliittisin keinoin.”
…
”Populistiset liikkeet haittaavat sitä, että päästäisiin kiinni kokoomukseen, joka on Suomen suurin vihollinen.” Hän hymyilee vinosti.
..
Hän sanoo aatemaailmaansa marxilaiseksi.
– HS
(Ääri)vasemmistolaisilla ja antifasisteilla/antirasisteilla on taipumus puuttua kokoontumisvapauteen väkivaltaisesti kuokkimalla esim. eri maiden ”Defence Leaguen” kokoontumisissa. ”Tutkija” Koivulaakson kuvaus väkivaltaisuuksista, joita oli paikan päällä todistamassa:
Mielenosoitukseen osallistuneiden antifasistien pienryhmät alkavat kerääntyä puiston liepeille häiritäkseen vastajihadistien ”historiallista hetkeä.” Vastamielenosoittajien riveistä kaikuu Espanjan Sisällissodasta lähtien antifasistien tunnushuutona toiminut Alerta, alerta, antifascista. Häirintä onnistuu ja vasta-jihad-kokoontuminen päätetään ennenaikaisesti.
Kun poliisilta asiasta kysytään, niin saadaan vähän ”erilainen” kuva:
”Poliisi pidätti 89 ”antifasistia”, jotka olivat yrittäneet hyökätä anti-islamistien kimppuun. ”
Lisäksi jos seurataan vasemmistoliittolaisten tendenssiä niputtaa kaikki vastustajat samaan nippuun, niin vastavuoroisesti he saavat Johan Bäckmanin ja hänen Suomen antifasistisen komitean (SAFKA):n heidän leiriinsä.
Tässä ei tietenkään ole mitään uutta. Fasistileimailu on tuttua jo kylmän sodan ajoilta. Esim. DDR:n (Itä-Saksan) viralliseen valtionpolitiikkaan kuului ”antifasismi”, joka tarkoitti melkein mitä tahansa riippuen vallanpitäjien intresseistä: jopa Berliinin muuri oli DDR:n mukaan ”Antifasistinen suojamuuri”.
Lisäksi kun sitä ”susi, susi”, ”rasisti, rasisti”, ”fasisti, fasisti” -litaniaa huutaa tarpeeksi niin kukaan ei korvaansa lotkauta sitten kun se oikea ”susi” sattuu paikalle.
Lisää tästä tekopyhyydestä voi lukea täältä.