Miksi kaikkia kiinnostaa vain ääriokeisto?

6.12. juhlittiin Tampereella Suomen itsenäisyyspäivää tavanomaista riehakkaammin: Paikalla oli juhlavieraiden lisäksi nimittäin ”kiakkovieraat” lätkämailoin, paukkupommein yms. tihutyövälineiden varustettuna.  Saldona oli satojen tuhansien vahingot, loukkauntuneita poliiseja ja poliisihevosia kun kiakkovieraat heittivät paukkopommeja poliisin päälle sekä hakkasivat poliisihevosta katkaistuin mailoin.

Tempaus oli suunniteltu etukäteen jo kuukausikaupalla mm. takku.netissä, missä ohjeistettiin toimimaan ”ohraanaa” vastaan.  Tapaus on saanut paljon medianäkyvyyttä, mutta toisin kuin Jyväskylän kirjastonatsicausti tai Susanna Kosken paita tämä tapaus ei ole johtanut mediassa ja poliittikojen keskuudessa valtavaan pöyristymiseen, moraalihepuliin, poliittisten kytkentöjen etsintään kissojen ja koirien avulla eikä myöskään tätä ole nähty varmana merkkinä ääri-oikeistolaisuudenvasemmistolaisuuden noususta Suomessa.

Sen sijaan on yritetty ymmärtää kiakkovieraiden motiiveja ja/tai vähätelty heitä kutsumalla tapahtumaa  ”humalaisen nuorison riehumiseksi”.

Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula ”kertoo ymmärtävänsä Kiakkovierasjuhlien mellakoitsijoita” samalla kun hänen mielestään asiasta nousi liian suuri kohu.  Ironista ottaen huomioon, että Kontulan mielestä taas oli aihetta kohuun kun Lindex myi pojille mustaa paitaa sinisellä skragalla koska kombinaatio kertoo kantajansa fasismista (vaikka sävy oli väärä).

Kiakkovieraat itsekin harmittelevat heidän vähättelyään mediassa:

Valtamedia ja muut presidentin joukot koittavat epäpolitisoida meidät puhumalla humalaisista rikollisista ja rähinöitsijöistä. Kiakkovieraisiin mahtuu kaikenlaista sekaväkeä, mutta viestimme oli selkeä. Ei sotaa kansojen välille, ei rauhaa luokkien välille.

En kerta kaikkiaan ymmärrä tätä asetelmaa: kun kolme äärioikeistolaista kaljaveikkoa tappelee puukoin kirjastossa äärivasemmistolaisten ”järkkärien” kanssa on presidenttikin huolissaan. Nyt presidentti itse oli uhattuna (kuvittele mitä olisi tapahtunut, jos poliisi ei olisi kiakkovierata estänyt pääsemästä Tampere-talolle): Uhkana oli satapäinen väkivaltainen, poliittisesti motivoitunut, orgnaisoitunut, sivullisten omaisuutta  vahingoittava joukko mutta asia ei oikein jaksa huolestuttaa oikein ketään. Näemmä jos asiaa ei voi kytkeä äärioikeistoon, ei se voi olla todellinen uhka ollenkaan.  Mitä tämä kertoo suomalaisesta poliittisesta ilmapiiristä?

Kärsimmekö post-suomettumistraumaattisesta syndroomasta, jossa äärioikeisto = absoluuttinen paha, äärivasemmisto = joukko väärin ymmärrettyjä Robin Hoodeja, joilla vain välillä kiehahtaa pikkuisen yli?