Niin sanottu ”pakkoruotsi”

Kansalaisaloitteen vapaaehtoisesta ruotsista kaikilla oppiasteilla 50 000 allekirjoittajaa saatuaan ”pakko”ruotsista tuli kuuma peruna mediassa. Varsinkin Hesari kunnostautui nostamalla aiheen tapetille tuoden esiin monen ”expertin” ja johtavan poliitikon Wirallisen™ mielipiteen asiasta. Kumma kyllä, vaikka 2/3 kansasta (ja yllättäen lähes 40 % suomenruotsalaisista) vastustaa pakkoruotsia, Hesarin kannanotoissa oman otannan mukaan yli 3/4 on ollut puheenvuoroja pakkoruotsin puolesta. Vaikka asiasta voi olla ainakin kahta eri mieltä, Hesarin kannanottojen perusteella luulisi, että Hesari on ”tupla-agenttina” vapaaehtoisen ruotsin kannalla; niin absurdeja ovat Hesarissa esitellyt kannanotot pakkoruotsin puolesta nimittäin olleet. Jos joku pakkoruotsin vastustajista esittäisi Hesarissa esitetyt kannat argumentteina pakkoruotsin puolesta, syyttäisin itse häntä sortumisesta argumentaatiovirheeseen nimeltä olkiukko eli vastapuolen argumentin typistämisestä naurettavaan irvikuvaan.

Kas tässä best of the best, tosin suurin osa tulee odottamattomalta suunnalta eli SDP:n puoluelehden demarin “suusta”:

Ruotsinkielen vastustamisessa äärioikeiston kaikuja … Tämä [ruotsin kielen aseman heikentäminen] on primitiivistä

Paavo Lipponen sanoo pakkoruotsikeskustelun ja negatiivisen asenteen ruotsinkielisiä kohtaan kertovan ”henkisestä taantumasta ”Suomessa.

– Ruotsin kielen asema säilyy kouluissa, sillä siihen ovat sitoutuneet kaikki vastuuntuntoiset puolueet. Ruotsin kieleen ja suomenruotsalaiseen vähemmistöön haluavat päästä kiinni populistit, jotka uskottelevat, että siinä on ratkaisu maamme ongelmiin,

– Kysymys on laajemmasta henkisen taantuman ilmiöstä Suomessa,

Hesari taas kunnostautuu mm. seuraavalla läpällä, joka on legendaa jo syntyessään:

Jostain sielun syvistä pohjamudista ja ehkä myös vinohkosta historian opetuksesta kumpuaa kuitenkin esiin aivokummituksia, joiden mukaan ”pakkoruotsi” pitäisi nyt saada pois.

Rkp:n Mikaela Nylanderin mielestä on hyvä, että aloite tulee eduskunnan käsittelyyn. Hän ei luonnollisesti kuitenkaan toivo aloitteen menestyvän.

”Se olisi kaksikielisen Suomen loppu. Näemme, että opetuksella luodaan kaikille lapsille ja nuorille edellytykset jatkossa petrata ruotsin kieltä ja olla osa palveluyhteiskuntaa.”

toisaalta Nylanderin mukaan

Suomen ruotsinkielinen väestö on täysin riippuvainen kouluruotsin asemasta pakollisena kielenä.”

Me muut ihmettelemme, miten ruotsi ylipäätänsä säilyi kielenä Suomessa ennen 70-lukua kun pakkoruotsi tuli voimaan…

Ottaen huomioon ruotsinkielisten paremman sosio-ekonomisen aseman, tarkoittaa suomenkielisten olemisen olemassa osa ”palveluyhteiskuntaa” sitä, että ”heikompi aines” oppii ”bättre folket:in” kielen jotta bättre folk ei jäisi ilman betjäning på modersmål. Ainoa vastaava tilanne lähihistoriassa on Etelä-Afrikasta, missä paikallisen mustan väestön oli pakko oppia buuria (käytännössä siis hollannin murre) jotta valkoinen ylivaltaluokka saisi palveluaan omalla äidinkielellään.

Tekeekö Hesari ja muu media siis myyräntyötä pakkoruotsin puolesta vai ovatko toimittajat oikeasti niin tyhmiä, että kuvittelevat edistävänsä pakkoruotsia työllään? Sanoisin, että tällä hetkellä paras pakkoruotsin vastainen argumentti on pakkoruotsin kannattajien argumenttien onttous ja ”vyön alle” –tyyli.

Tietenkin keskutelussa ovat tulleet esiin jo kliseeksi muodostuneet historia / kulttuuri- argumentit, joiden suurin heikkous on se, että tasan samat argumentit voi esittää ”pakkovenäjän” puolesta. Täten jätän ne käsittelemästä tässä. Se, mihin olen pettynyt, on se, että kunnollisia argumentteja pakkoruotsin puolesta ei mediassa ole esitetty vaikkakin niitä luulisi olevan. Olen siis pettynyt joko mediaan tai pakkoruotsin kannattajiin, kai teillä on edes yksi hyvä argumentti pakkoruotsin puolesta jota ei voi kääntää argumentiksi pakkovenäjän puolesta?

Feminismin logiikka sovellettuna suomenruotsalaisiin

Pakkoruotsi on ollut viime aikoina kuuma peruna. Vaikka asiaa on käsitelty monesta eri perspektiivistä, yksi on loistanut poissaolollaan nimittäin feministien logiikan soveltaminen suomenruotsalaisuuteen.

Feminismin* mukaan tasa-arvo-ongelmia ovat mm. se, että miehet tienaavat keskimäärin naisia enemmän ja se, että miesjohtajia on pörssiyhtiöissä naisia enemmän. Syynä ei ole se, että miehet tekevät suhteessa enemmän työtunteja** tai se, että miehet ovat valmiita uhraamaan enemmän kuin naiset uransa suhteen vaan patriarkia; tuo mystinen miesten salaliitto , joka sortaa naisia, lapsia, homoja ja jopa miehiä itseään. Kuinka kauheata! Ainut Oikea (TM) keino feministien mukaan on feministinen lisäkoulutus ja lopputulosten tasa-arvo, jossa miehet ja naiset tekevät tasan samoja asiota tasan yhtä paljon ja saavat tastan yhtä paljon siitä hyvästä tasan samoin tittelein. Kuka piittaa, vaikka toinen tykkäisi enemmän olla töissä ja toinen tykkäisi enenmmän käytää aikaansa lasten kanssa kunhan tasa-arvo toteutuu ja feminismi jne.

Suomenruotsalaiset tienaavat keskimäärin suomenkielisiä enemmän ja heitä on pörssiyhtiöiden hallituksissa suomenkielisiä keskimääräisesti enemmän suhteessa em. ryhmien kokoon. Miksi feministit eivät siis vaadi kielikiintiöitä pörssiyhtiöiden hallituksiin ja ”lopputulosten” tasa-arvoa eli vaikkapa ylimääräsitä veroa suomenruotsalaisillle? Nämä johtopäätöksethän ovat täysin johdonmukaisia feministisisen tasa-arvoteorian kanssa. Fiksuimmat saattavat tässä vaiheessa miettiä ”tuo kuulostaa absurdilta”. Totta, mitä ehdotan on absurdia; kyseessä on väittelytekniikka nimeltä reductio ad absurdum: otetaan A:n periaatteet ja sovelletaan niitä muihin tapauksiin; jos lopputulos on absurdi, tarkoitttaa se yleensä sitä että A:n periaate on alun perin absurdi kuten tässä tapauksessa.

*Feministejä on moneen lähtöön ja he määrittelevät itsensä eri tavoin tehden termistä sekamelskaisen: Jotkut tavoittelevat ”oikeasti” tasa-arvoa mutta monet eivät de facto näin tee vaan tavoittelevat tilannetta, missä he saavat määrätä diskurssin, täten käyttäen epäsuoraa valtaa kaikkiin heihin, jotka alistuvat heidän diskurssiinsa. Diskurssi tarkoittta tässä tapauksessa suomeksi sitä, mistä puhutaan, mihin sävyyn tai tapaan ja kenen aiheesta on sopiva puhua. Koska ihmisluontoon kuuluu egoisitisuus, tarkoittaa tämä usein sitä, että feministeille on ongelmana se, että miehet ansaitsevat enemmän** mutta ei ole ongelmana se, että miehet syrjytyvät useammin tms. Kyseessä on siis kaksinaisoralismi, mikä yleesä jää pinnan alle. Tässä kirjoituksessa ”feminismi” määritellään heidän kautta, jotka ovat yleensä äänessä mediassa; he tuppaavat olemaan henkilöitä joita leimaa em. kaksinaismoralismi.

**Palkka-ero selittyy melkein 100 % sillä, että miehet tekevät keskimäärin vuodessa reilusti enenmmän töitä. Kun otetaan tämö huomioon että naisten pidempi elinikä (jä täten pidempi eläke) on miehen euro naisen 1,13. Laskelmissa on huomioitu pätkätöiden ja työttömyyden vaikutus, kts.

http://paulisumanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/

Jyväskylän kirjastonazicausti

Suomen poliittinen ”skene” järkyttyi perin pohjin presidenttiä myöten 31.1.2013 ”Äärioikeisto Suomessa” -kirjan keskustelutilaisuudessa tapatueen puukotuksen takia.

Mielestäni väkivalta ja politiikka eivät sovi yhteen ja on muutenkin moraalisesti väärin, oli kohteena/tekijänä kuka tahansa.

Täten mieleeni tuli 3 ajatusta: a) Miten saatoitte sortua näin moraalittomaan tekoon? b) Onneksi vammat ovat lieviä sekä c) Kuinka tyhmiä olette?

Vaikka kirjan kirjoittajat eivät itse ole samaa mieltä, Suojeluspoliisi on määritellyt äärioikeiston Suomessa marginaali-ilmiöksi, josta ei ole suurempaa uhkaa kuin korkeintaan paikallisella tasolla. Annoitte juuri aimo todisteen kirjoittajien väitteille. Siksi miete c).

Kun näin 6.7.2013 PS:n Eerolan väittelevän TV:ssä Li Anderssonin kanssa, tuli mieleeni miete d): Miksi suomalainen media ja poliitikot keskittyvät niin paljon äärioikeiston uhkaan?

Samalla nimittäin paljon matalammalla profiililla tapahtuu äärivasemmalla paljon muuta. Tässä ote takku.net:in ”uutisesta”:

Tiistaiyönä 13.4.2011 Helsingissä Pukinmäen asemalla poltimme viisi roska-astiaa, sekä kirjoitimme iskulauseita vapaiden tilojen puolesta.

Seuraavana kahtena yönä iskimme Vantaalla polttaen roska-astioita mm. Laurintiellä, Ullantiellä, sekä Rekolan Jokirannassa.

Tiistaina 19.4. hyökkäsimme poliisia vastaan sytyttäen tulipalon Hermannin rantatielle ja poliisin saapuessa tervehdimme heitä kivin ja maalipommein.

Kuun vaihteessa 31.5-1.6. välisenä yönä suljimme poliisien paljon käyttämän Kenttätien Helsingin Pukinmäessä usealla palavalla roska-astialla.

Perjantain vastaisena yönä 3.6. asetimme Pasilaan vartiointiliikkeen auton alle pommin Esterinportti 2:ssa sijaitsevan Turvatiimin toimipaikan sisäpihalle. Ajastimella toimiva palopommi päätettiin toimintavalmiudestaan huolimatta jättää räjäyttämättä, jottei sivullisia ja muiden firmojen työntekijöitä altistettaisi vaaralle.

Varhain lauantaina 4.6. hyökkäsimme polttopulloin kahta Tapaninvainion Kirkonkyläntiellä sijaitsevaa bensa-asemaa vastaan.

Maanantaiaamuna 6.6 soitimme pommiuhkauksia alla mainittuihin suurlähetystöihin:

Valko-Venäjä, Venäjä, Espanja, Meksiko, Chile, Yhdysvallat, Saksa, Kreikka, Italia.

Valitsimme nämä maat niissä käytävän ajankohtaisen kamppailun vuoksi. Halusimme auttaa näiden maiden valtioiden edustajia tuntemaan sitä pelkoa, jota anarkistitoverimme joutuvat kohtaamaan jokapäiväisessä kamppailussa valtion väkivaltakoneistoa vastaan.

Kyseessä siis järjestäytynyt, väkivaltainen, aattellinen, anti-demokraattinen toiminta tuntemattomilta anarkisteilta (jotka yleisesti ottaen luetaan osaksi äärivasemmistoa).

Huvittavaa tässä on se, että käytetäään väkivaltaa syyttömiä kohtaan jotta väkivallan tekijät voivat vapautua ”väkivaltakoneistosta”.

Miksi kuulen tästä vasta nyt? Miksi tästä ei revitä otsikoita ja pääkirjoituksia? Miksi tätä ei paheksuta ja yrittää löytää kytköksiä esim. Vasemmistoliittolaisiin? Miksi Arhinmäkeä et al. ei vaadita irtisanoutumaan tästä silmittömästä väkivallasta?

Jos kyseessä olisi nimittäin äärioikeistolaisryhmä niin voimme kuvitella, mistä kaikesta PS:ää olisi syytetty ja miten kissoin ja koirin olisi niitä yhteyksiä sieltä etsitty.

Yhteydet äärivasemmiston, ”oikeutetun väkivallan” ja vallassa olevien poliitikkojen välillä olisi nimittäin kiinnostava tutkia. Kuinka montaa eri puoluetta nimittäin anarkistit, ”antifasistit”ja muut äärivasemmistolaiset äänestävät?

Länkkäri – moraalievoluution huippu?

Lueskelin hiljattain Madventures- tyyppien ”Mad manners”- kirjaa, mikä kuvaa mm. eri maiden tapoja ja tabuja. Vaikka kirjoittajilla selkeästi on jonkinasteista kunnioitusta ko. kulttuureita kohtaan, vaikuttaa kuitenkin siltä, että heidän mielestään länsimainen ”moraali” on se kaikkein korkein ja ainoa oikea. Se kulttuuri, minkä arvot ovat napit vastakkain länsimaisen ”moraalin” kanssa on väärässä, ja sen arvoja on korkeintaan pyrittävä ymmärtämään mutta ei omaksumaan tai suvaitsemaan. Tämä asenne heijastuu mielestäni myös muissa länsimaalaisten tekemisissä ja sanomisissa. Ennen länkkäreillä oli ”rotuylivertaisuus”- idea, nyt se on tabu mutta itse asenne ei näytä hävinneen mihinkään vaan siirtynyt ”moraaliylivertaisuus” -ideaksi.

Toisaalta jos käännetään asetelma ympäri, miltä näyttää keskiverto länsimaalainen reppureissaaja vaikkapa aasialaisten silmissä? Oman reissaamiseni ja ”Mad manners”- kirjan perusteella moraalikäsitykset varsinkin nuorten henkilöiden sopivan käyttäytymisen suhteen ovat paljon tiukemmat kuin meillä lännessä.

Kuinkakohan moni aasialainen, etelä-amerikkalainen tai afrikkalainen halauisi lapsekseen tai lapsensa puolisoksi henkilön, joka paikallisten näkökulmasta

– Pukeutuu säädyttömästi (yllättävän monessa lämpimässä maassa varsinkin lyhyet housut ja hameet ovat no-no)

– Irstailee alkoholin ja mietojen huumeiden vaikutuksen alaisena

– Harrastaa haureutta eli esiaviollista seksiä, täten tahraten suvun kunnian

– On yltiöindividualistinen eikä kunnioita perinteitä, sukua tai vanhempia

– Pisteenä i:n päälle kuvittelee, että on itse moraalisesti korkeammalla tasolla kuin ”ne muut”

Paradoksaalista asetelmassa on se, että jos ko. länsimaalainen on ateisti, mihin hän oikein ankkuroi moraalinsa eli miten hän pystyy väittämään, että muiden moraalikäsitykset ovat huonompia kuin omansa?

Nimittäin jos olemme puhtaasti evoluution tuotetta, silloinhan moraali on vain jotain subjektiivista, alati muuttuvaa, jonka ainut ”tehtävä” on auttaa lisääntymään ja selviytymään. Täten ei ole ”oikeaa” tai ”parempaa” moraalikäsitystä, on vain niitä, jotka tuottavat enemmän tai vähemmän jälkeläisiä. Turha silloin on mennä sormia osoittamaan, se kumman ”moraali” on oikeassa näkyy lastenvaunujen lukumäärässä.

Osaanottoni ääriateisteille

Suomessahan eräät ateistit ovat loukkaantuneet jopa Suvivirren laulamisesta kouluissa, koska sehän on uskontoa ja uskonto on Saatapahasta.

Tänä jouluna aloin kiinnittää huomiota näihin yhteiskuntamme ateistifoobisiin käytäntöihin. Joulun alla jouluhommien uskonnollisuus löi minua vasten kasvoja, kun aloin siihen kiinnittää huomiota:

Kaikkalla on enkeleitä, Jeesus-seimiä ja muuta kristinuskoon viittaavaa. Varsinkin joululaulut ovat todella, todella kristinuskon hapattamia: Jopa suomalaiset hevibändit kuten Viikate laulavat Jumalasta joululauluissaan! Uskonnollista äänisaastetta on siis ateisteille kaikkialla (muuallakin kuin kirkoissa): Radiossa, kouluissa, ostoskeskuksissa ja muissa julkisissa tiloissa. Kauheaa. Jopa joulutähdetkin viittaavat johonkin yliluonnoliseen astrologiseen merkkiin Jeesuksen syntymästä.

Sitten kun päästään eroon kristinuskosta, on vielä kaikki pakanallisuus jäljellä eli tontut ja pukit ja kaikki muut jäänteet eurooppalaisista pakanauskonnoista!

Tunnen empatiaa niitä ääriateisteja kohtaan, joille jo se Suvivirsi on loukkaus ja kauhistus. Voin vain kuvitella kuinka hankalaa heillä on selvitä läpi joulun uskontopommituksesta. Ei muuta kuin voimaa ja siunaust… eikun siis iloa jouluun!

Vastakkainaseteltu yhteiskunta

Tämä kirjoitus on kirjoitettu jo v. 2012 alkuvaiheessa mutta julkaistaan vasta nyt kun laitoin 1. blogini pystyyn.

LÄNSIMAISET ARVOT

Länsimaisia demokraattisia arvoja ovat kuulemma mm. yksilön-, uskonnon- ja sananvapaus. Lisäksi meitä hapetetaan tieteen ideaaleilla eli että totuutta tulee etsiä tutkimuksella, joka idealitapauksessa on objektiivista (puolueetonta), johdonmukaista, itsekriittistä, avointa ja vapaa ennakkoluuloista. Missä ei ole olennaista, ei ole, onko tutkija tai tutkimuslaitos oikeassa tai väärässä vaan itse totuus. Yksittäisellä vallanpitäjällä ei ole itseisarvoa tai monopoliasemaa vaan kansanvallalla, siis demokratialla. Tietoa elämstä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta levittää ympäri Suomea ja maailmaa laaja lehdistö sekä sosiaalinen media sekä blogit.Täten kaikki voivat saada tietoa ja osallistua (kansalais)keskusteluun, olipa kyse yhteiskunnasta, tieteestä tai uskonnosta.

Nämä edellytykset siis luovat näennäisesti mitä mainioimmat edellytykset älylliselle, moniääniselle keskustelulle, jossa pyritään esittämään faktoja ja mitä eri johtopäätöksiä näistä voi tehdä. Kuitenkin olen huomannut, että mediassa ja julkisessa keskustelussa luodaan tietty vastakkainasettelu, joka perustuu pitkälti stereotypioihin.

STEREOTYPIOSTA JA NIISTÄ ”VAPAUTUMISESTA”

Stereotypiat ovat joko positiivisia tai negatiiviisa, riippuen siitä, mikä on ensivaikutelma asiasta tai henkilöstä, Ongelmana on se, että kun stereotypia on kerran luotu, ryhdytään sitä ”sementoimaan” a) raportoimalla herkemmin stereotypiaa vahvistavia asioita ja b) suhtautumalla kriittisemmin stereotypiaa kumoaviin asioihin, täten käytännössä raportoimalla vähemmän herkemmin niistä.

Vaikka saatamme nauraa Fox Newsin sloganille ”Fair and balanced” tuntien heidän ”reiluutensa” liberaaleja ja demokraatteja kohtaan, ei länsieuroppalainen lehdistö ole ”reilu ja tasapainoitettu” monissa asioissa, vaikka pintapuolisesti asia näyttää siltä. Vaikka mediassa esittäisiin vain ”faktoja”, ei se ole ”reilua ja tasapainoista” jos nämä faktat ovat vain yksi puoli kolikkoa eivätkä koko totuus.

Koin tämän ”herätyksen” kun palasin eräänä Herran vuonna takaisin Suomeen vuonna osattuani jonkin aikaa maassa X. Koneessa Helsinkiin luin suomalaista iltapäivälehteä, jossa kommentoitiin stereotypimaisesti jotain suomenruotsalaisista mielipidepalstalla. En ollut altistunut tälle ”hapatukselle” kuukausiin, joten olin unohtanut, miltä se kuulostaa, ja siksi pystyin erottamaan mielipiteen sanoman siitä, minkälaiset s-ruotsalaiset oman kokemukseni mukaan ovat. Hetki oli kuin silmälaput olisivat tippuneet ohimoiltani. Tämänlaisille hetkille on englanniksi oma sanansa: ”paradigm shift” eli paradigman muutos. Tämä tarkoittaa, että yhtä äkkiä se viitekehys ja ne käsitteelliset silmälasit, joiden läpi tulkitsee maailmaa, muuttuvat. Tällöin käsitys maailmasta muuttuu, joskus loppuelämäksi.

Lähempi tarkastelu paljasti minulle, että muita leimattuja ryhmiä, jotka esitellään pääsääntöisesti tietynlaisesssa valossa mediassa ovat mm.

– Venäjä ja venäläiset

– Persut

– Maahanmuuttajat

Pureudutaan vähän tarkemmin näihin väittämiin alla:

VENÄLÄISISTÄ

Venäjä näyttää olevan suomalaisille jonkinlainen peikko, joku sivistyksen taantuma Euroopassa, josta kärjistäen ei ole koskaan tullut mitään hyvää kuin vodka ja Gorbatsov (koska ajoi tahtomattaan alas kommunismin). Venäjänkokemukseni perusteella Venäjällä on paljon harmaasävyjä ja myös hyvin valkoisia sävyjä mutta suomalaismediassa tai suomalaisilta harvoin kuulee mitään positiivistä ”ryssistä”. Kokemukseni asuessani siellä taas on, että vaikka asiakaspalvelu, tuntemattomiin suhtautuminen ja ”systeemi” eivät välttämättä tunnu kovin imartelevilta, tilanne on aivan eri kun oppii tuntemaan itse venäläiset henkilökohtaisesti: He ovat pääsääntöisesti erittäin lämminsydämmisiä, vieraanvaraisia ja ystävällisiä (kavereille, kavereiden kavereille ja vieraille, eivät tosin tuntemattomille). Välillä oikein hävetti olla jonkun vieraana ja miettiä itsekseen, mitä kaikkea pahaa Suomessa puhutaan heistä. Yhtenä esimerkkinä tästä leimasta mainitkoon, että suomalaisnaiselle melkein hu**a- sanaakin pahempi loukkaus on kutsua häntä ”ryssäksi” tai ”venakoksi”. Lisäksi sana ”ryssä” on omituinen kummajainen nykyisessä pinnallisesti poliittisesti korrektissa yhteiskunnassa: sanalla on muistaakseni aina ollut vain huono merkitys ja alkuperä, toisin kun esim. ”nee***ri” sanalla, joka alun perin viittää latinalaisperäiseen sanaan ”negro” eli musta. En oikein ymmärrä, miten on hurskaampaa käyttää suomen kielen sanaa ”musta” tietystä ihonväristä kuin sen latinalaisjohdannaista.

PERSUISTA

Suomalaismedian valikoiva objektiivisuus on kohdistunut viime aikoina varsinkin ”persuihin”. ”Jytkyvaalien” jälkeen itsekin mietin, pitäisiköhän sitä muuttaa ulkomaille kun tämänlaiset henkilöt ovat päässemässä vallan kahvaan ja syöksevät meidät takaisin pimeisiin aikoihin, vähintään ainakin takaisin kolkytluvulle. Ensin naureskeltuani herra Hakkaraisen ja muiden tahattomasti koomisten persujen kommenteille sekä kauhistelleeni Halla-Ahon ”rasismia” kuitenkin rupesin ihmettelemään, miksi heistä luodaan mediassa niin negatiivinen kuva (kansankielellä ”piestään kuin vierasta sikaa”)? En muista lukeneeni yhtään positiivista uutista persuista, vain hyvin negatiiviseen ja leimaavaan sävyyn kirjoitettuja juttuja ja mielipiteitä.

Tämän julkisen nöyryyttämisen takia aloinkin suhtautua persuihin positiivisemmin; muutuin persuja avoimesti vihaavasta skeptisesti neutraaliksi koska ajettlin, että taustalla saatta olla juuri em. stereotypia- homma. Täten aloin tutkia ”faktoja” eli aloin kaivaa median antamaa pintapuolista kuvaa syvemmälle lukemalla Halla-Ahon blogia, scriptaa. Huomasin, että Halla-Ahon kommentit voidaan karkeasti jakaa kahteen luokkaan:

a) Kärkevää, faktoihin (tilastoihin ja ihmisten siteeramiseen) perustuvaan epäkohtien, ristiriitojen ja/tai mahdollisten ongelmien osoittamiseen

b) Möläytysmäisiin rinnastuksiin ja kommenteihin, joista media repii palstoja viikkokausia ja joiden perusteella H-A on helppo leimata taantumukselliseksi rasistiksi sekä haastaa oikeuteen.

Lukija voi sitten arvata kuinka kokonaiskattavan kuvan saa H-A:sta jos tyytyy pelkkään median raportointiin…

Toisaalta vaikka Halla- Aho tuo aika yksipuolisen kuvan esiin esim. islamista ja maahanmuutosta, on hankala väittää, että kaikki hänen lausuntonsa ja ”faktansa” olisivat tuulesta temmattuja. Tämä minun on skeptikkona pakko myöntää. H-A tuo esiin, että tilastojen mukaan maahanmuuttoon liittyy tiettyjä ongelmia. Tätä minun on hankala kiistää. Se, mistä voidaan väitellä ja olla montaa eri mieltä on siitä, mitä tarkalleen asiallle on tehtävä. Suomalaisessa keskustelussa tosin edes näiden ongelmisen esille tuominen näytti viime vuoteen asti olevan tabu ja kuka tahansa näin rohkenee tehdä, leimataan pysyvästi salonkikelpaamattomaksi rasistiksi H-A:n tavoin. Toisaalta juuri tämä yliampuva leimaaminen ja muitten puolueiden haluttomuus puhua maahanmuuton varjopuolista varmaankin olivat keskeisiä syitä persujen ”jytkyvoittoon”.

YHTEENVETO

Mikä tämänlaisessa leimaamisessa on sitten väärin, voidaan kysyä? Lyhyesti sanottuna: se on totuuden vihollinen.
Tätä kutsutaan argumentum ad hominem tai lyhyesti ad hominem, joka on yksi argumentointivirhe.Toinen tähän keskusteluun liittyvä argumentointivirhe on olkinukke (straw man) eli toisesta osapuolesta ei esitetä todellisuus vaan irvikuva, jota on helppo kritisoida ja pahimmassa tapauksessa mollata. Lisäksi voidaan tukeutua väärän vastakkainasetteluun mallia ”joko olet meidän puolella tai meitä/sivistystä/yhdyskuntaa/järkeä/xxxx vastaan.” (Tosin H-A sortuu juuri tähän itsekin bloginsa otsikossa ”tarinoita uppoavasta lännestä”. )Kokemukseni mukaan tämänlaisiin tunnepohjaisiin argumentointivirheisiin sorrutaan yleensä silloin, kun ei ole mitään ”järkevää” sanottavaa toisen argumentteihin vaan taustalla on periaattelinen, jopa tunteellinen vastus vastapuoleen liittyvää stereotyyppistä mielikuvaa kohden. Lisää argumentointivirheistä voi lukea mm. täältä

http://keskustelu.skepsis.fi/html/virhelista.htm

Kun faktoihin perustuvasta argumentoinnista siirrytään ”väärää” mielipidettä olevien leimaamiseen, henkilön lokaamiseen ja haukkumiseen, ei heidän esittämistä asioista ja mielipiteistä tarvitse enää välittää. Täten voidaan lakaista ”väärää” mielipidettä olevan sanoma tietyistä ongelmista maton alle ja teeskennellä, että ongelmaa ei ole. Totuudella on tosin se hyvä puoli, että sitä on hankala tukahduttaa: Veden alle jääneen, jatkuvasti kasvavan ilmakuplan tavoin se pyrkii jatkuvasti ja voimakkaasti pintaan. Mitä enemmän sitä painaa alaspäin ja antaa kasvaa, sitä voimakkaammalla tavalla se vihdoin rikkoo pinnan kun se pääsee vapaaksi.

”Jytkyvaalit” oli suuri pamaus joka toi pintaan jos jonkinlaista, sekä loi jonkinlaisen kahtiajaon suomalaiseen yhteiskuntaan ”intellektuaalisten ja rationaalisten edistyksellisten” ja ”taantumuksillisten, foobisten impivaaralaisten” välille. Jos minunlainen skeptikko pystyy tulemaan siihen lopputulokseen, että tämä vastakkainasettelu perustuu pitkälti ihmisten stereotypioihin ja median yksiuloitteeseen raportointiin, eikö muidenkin olisi aika ajatella itse?

Minä haastan teidät, kansalaiset, sivistämään itsenne: Ottakaa selvää ensisijaisista lähteistä mitä kiistanalaiset henkilöt ovat oikeasti mieltä ja mitä muut faktat kuten tilastot oikeasti sanovat. Peräänkuulutan pluralististä keskusteluyhteiskuntaa, jossa asiat pyritään näkemään faktojen valossa eikä sen, kuka mitenkin ja minkä puolen asioista tuo esille.

Eikö ole kaikkien edun mukaista, että asioista voidaan keskustella sellaisina kuin ne ovat? Ainakin itse olen enemmän totuuden ja faktojen ystävä enkä sen, tuoko faktat esiin SDP, kokoomus tai persut. Huom! Väärinkäsitysten välttämiseksi haluan korostaa, että en erityisemmin fanita mitään puoluetta, saatikaan persuja, tai että olisin välttämättä samaa mieltä H-A:n kaltaisten kanssa siitä, mitä ääri-islamiin ja maahanmuuttoon liittyviin ongelmiin pitäisi tehdä. Olen vain samaa mieltä, että niihin liittyy ongelmia, ja että niistä saa ja kuuluu keskustella ilman leimaamista suuntaan tai toiseen.

Turha vastakkainasettelu johtaa totuuden tukahduttamiseen ja vihaan.