Tämä kirjoitus on kirjoitettu jo v. 2012 alkuvaiheessa mutta julkaistaan vasta nyt kun laitoin 1. blogini pystyyn.
LÄNSIMAISET ARVOT
Länsimaisia demokraattisia arvoja ovat kuulemma mm. yksilön-, uskonnon- ja sananvapaus. Lisäksi meitä hapetetaan tieteen ideaaleilla eli että totuutta tulee etsiä tutkimuksella, joka idealitapauksessa on objektiivista (puolueetonta), johdonmukaista, itsekriittistä, avointa ja vapaa ennakkoluuloista. Missä ei ole olennaista, ei ole, onko tutkija tai tutkimuslaitos oikeassa tai väärässä vaan itse totuus. Yksittäisellä vallanpitäjällä ei ole itseisarvoa tai monopoliasemaa vaan kansanvallalla, siis demokratialla. Tietoa elämstä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta levittää ympäri Suomea ja maailmaa laaja lehdistö sekä sosiaalinen media sekä blogit.Täten kaikki voivat saada tietoa ja osallistua (kansalais)keskusteluun, olipa kyse yhteiskunnasta, tieteestä tai uskonnosta.
Nämä edellytykset siis luovat näennäisesti mitä mainioimmat edellytykset älylliselle, moniääniselle keskustelulle, jossa pyritään esittämään faktoja ja mitä eri johtopäätöksiä näistä voi tehdä. Kuitenkin olen huomannut, että mediassa ja julkisessa keskustelussa luodaan tietty vastakkainasettelu, joka perustuu pitkälti stereotypioihin.
STEREOTYPIOSTA JA NIISTÄ ”VAPAUTUMISESTA”
Stereotypiat ovat joko positiivisia tai negatiiviisa, riippuen siitä, mikä on ensivaikutelma asiasta tai henkilöstä, Ongelmana on se, että kun stereotypia on kerran luotu, ryhdytään sitä ”sementoimaan” a) raportoimalla herkemmin stereotypiaa vahvistavia asioita ja b) suhtautumalla kriittisemmin stereotypiaa kumoaviin asioihin, täten käytännössä raportoimalla vähemmän herkemmin niistä.
Vaikka saatamme nauraa Fox Newsin sloganille ”Fair and balanced” tuntien heidän ”reiluutensa” liberaaleja ja demokraatteja kohtaan, ei länsieuroppalainen lehdistö ole ”reilu ja tasapainoitettu” monissa asioissa, vaikka pintapuolisesti asia näyttää siltä. Vaikka mediassa esittäisiin vain ”faktoja”, ei se ole ”reilua ja tasapainoista” jos nämä faktat ovat vain yksi puoli kolikkoa eivätkä koko totuus.
Koin tämän ”herätyksen” kun palasin eräänä Herran vuonna takaisin Suomeen vuonna osattuani jonkin aikaa maassa X. Koneessa Helsinkiin luin suomalaista iltapäivälehteä, jossa kommentoitiin stereotypimaisesti jotain suomenruotsalaisista mielipidepalstalla. En ollut altistunut tälle ”hapatukselle” kuukausiin, joten olin unohtanut, miltä se kuulostaa, ja siksi pystyin erottamaan mielipiteen sanoman siitä, minkälaiset s-ruotsalaiset oman kokemukseni mukaan ovat. Hetki oli kuin silmälaput olisivat tippuneet ohimoiltani. Tämänlaisille hetkille on englanniksi oma sanansa: ”paradigm shift” eli paradigman muutos. Tämä tarkoittaa, että yhtä äkkiä se viitekehys ja ne käsitteelliset silmälasit, joiden läpi tulkitsee maailmaa, muuttuvat. Tällöin käsitys maailmasta muuttuu, joskus loppuelämäksi.
Lähempi tarkastelu paljasti minulle, että muita leimattuja ryhmiä, jotka esitellään pääsääntöisesti tietynlaisesssa valossa mediassa ovat mm.
– Venäjä ja venäläiset
– Persut
– Maahanmuuttajat
Pureudutaan vähän tarkemmin näihin väittämiin alla:
VENÄLÄISISTÄ
Venäjä näyttää olevan suomalaisille jonkinlainen peikko, joku sivistyksen taantuma Euroopassa, josta kärjistäen ei ole koskaan tullut mitään hyvää kuin vodka ja Gorbatsov (koska ajoi tahtomattaan alas kommunismin). Venäjänkokemukseni perusteella Venäjällä on paljon harmaasävyjä ja myös hyvin valkoisia sävyjä mutta suomalaismediassa tai suomalaisilta harvoin kuulee mitään positiivistä ”ryssistä”. Kokemukseni asuessani siellä taas on, että vaikka asiakaspalvelu, tuntemattomiin suhtautuminen ja ”systeemi” eivät välttämättä tunnu kovin imartelevilta, tilanne on aivan eri kun oppii tuntemaan itse venäläiset henkilökohtaisesti: He ovat pääsääntöisesti erittäin lämminsydämmisiä, vieraanvaraisia ja ystävällisiä (kavereille, kavereiden kavereille ja vieraille, eivät tosin tuntemattomille). Välillä oikein hävetti olla jonkun vieraana ja miettiä itsekseen, mitä kaikkea pahaa Suomessa puhutaan heistä. Yhtenä esimerkkinä tästä leimasta mainitkoon, että suomalaisnaiselle melkein hu**a- sanaakin pahempi loukkaus on kutsua häntä ”ryssäksi” tai ”venakoksi”. Lisäksi sana ”ryssä” on omituinen kummajainen nykyisessä pinnallisesti poliittisesti korrektissa yhteiskunnassa: sanalla on muistaakseni aina ollut vain huono merkitys ja alkuperä, toisin kun esim. ”nee***ri” sanalla, joka alun perin viittää latinalaisperäiseen sanaan ”negro” eli musta. En oikein ymmärrä, miten on hurskaampaa käyttää suomen kielen sanaa ”musta” tietystä ihonväristä kuin sen latinalaisjohdannaista.
PERSUISTA
Suomalaismedian valikoiva objektiivisuus on kohdistunut viime aikoina varsinkin ”persuihin”. ”Jytkyvaalien” jälkeen itsekin mietin, pitäisiköhän sitä muuttaa ulkomaille kun tämänlaiset henkilöt ovat päässemässä vallan kahvaan ja syöksevät meidät takaisin pimeisiin aikoihin, vähintään ainakin takaisin kolkytluvulle. Ensin naureskeltuani herra Hakkaraisen ja muiden tahattomasti koomisten persujen kommenteille sekä kauhistelleeni Halla-Ahon ”rasismia” kuitenkin rupesin ihmettelemään, miksi heistä luodaan mediassa niin negatiivinen kuva (kansankielellä ”piestään kuin vierasta sikaa”)? En muista lukeneeni yhtään positiivista uutista persuista, vain hyvin negatiiviseen ja leimaavaan sävyyn kirjoitettuja juttuja ja mielipiteitä.
Tämän julkisen nöyryyttämisen takia aloinkin suhtautua persuihin positiivisemmin; muutuin persuja avoimesti vihaavasta skeptisesti neutraaliksi koska ajettlin, että taustalla saatta olla juuri em. stereotypia- homma. Täten aloin tutkia ”faktoja” eli aloin kaivaa median antamaa pintapuolista kuvaa syvemmälle lukemalla Halla-Ahon blogia, scriptaa. Huomasin, että Halla-Ahon kommentit voidaan karkeasti jakaa kahteen luokkaan:
a) Kärkevää, faktoihin (tilastoihin ja ihmisten siteeramiseen) perustuvaan epäkohtien, ristiriitojen ja/tai mahdollisten ongelmien osoittamiseen
b) Möläytysmäisiin rinnastuksiin ja kommenteihin, joista media repii palstoja viikkokausia ja joiden perusteella H-A on helppo leimata taantumukselliseksi rasistiksi sekä haastaa oikeuteen.
Lukija voi sitten arvata kuinka kokonaiskattavan kuvan saa H-A:sta jos tyytyy pelkkään median raportointiin…
Toisaalta vaikka Halla- Aho tuo aika yksipuolisen kuvan esiin esim. islamista ja maahanmuutosta, on hankala väittää, että kaikki hänen lausuntonsa ja ”faktansa” olisivat tuulesta temmattuja. Tämä minun on skeptikkona pakko myöntää. H-A tuo esiin, että tilastojen mukaan maahanmuuttoon liittyy tiettyjä ongelmia. Tätä minun on hankala kiistää. Se, mistä voidaan väitellä ja olla montaa eri mieltä on siitä, mitä tarkalleen asiallle on tehtävä. Suomalaisessa keskustelussa tosin edes näiden ongelmisen esille tuominen näytti viime vuoteen asti olevan tabu ja kuka tahansa näin rohkenee tehdä, leimataan pysyvästi salonkikelpaamattomaksi rasistiksi H-A:n tavoin. Toisaalta juuri tämä yliampuva leimaaminen ja muitten puolueiden haluttomuus puhua maahanmuuton varjopuolista varmaankin olivat keskeisiä syitä persujen ”jytkyvoittoon”.
YHTEENVETO
Mikä tämänlaisessa leimaamisessa on sitten väärin, voidaan kysyä? Lyhyesti sanottuna: se on totuuden vihollinen.
Tätä kutsutaan argumentum ad hominem tai lyhyesti ad hominem, joka on yksi argumentointivirhe.Toinen tähän keskusteluun liittyvä argumentointivirhe on olkinukke (straw man) eli toisesta osapuolesta ei esitetä todellisuus vaan irvikuva, jota on helppo kritisoida ja pahimmassa tapauksessa mollata. Lisäksi voidaan tukeutua väärän vastakkainasetteluun mallia ”joko olet meidän puolella tai meitä/sivistystä/yhdyskuntaa/järkeä/xxxx vastaan.” (Tosin H-A sortuu juuri tähän itsekin bloginsa otsikossa ”tarinoita uppoavasta lännestä”. )Kokemukseni mukaan tämänlaisiin tunnepohjaisiin argumentointivirheisiin sorrutaan yleensä silloin, kun ei ole mitään ”järkevää” sanottavaa toisen argumentteihin vaan taustalla on periaattelinen, jopa tunteellinen vastus vastapuoleen liittyvää stereotyyppistä mielikuvaa kohden. Lisää argumentointivirheistä voi lukea mm. täältä
http://keskustelu.skepsis.fi/html/virhelista.htm
Kun faktoihin perustuvasta argumentoinnista siirrytään ”väärää” mielipidettä olevien leimaamiseen, henkilön lokaamiseen ja haukkumiseen, ei heidän esittämistä asioista ja mielipiteistä tarvitse enää välittää. Täten voidaan lakaista ”väärää” mielipidettä olevan sanoma tietyistä ongelmista maton alle ja teeskennellä, että ongelmaa ei ole. Totuudella on tosin se hyvä puoli, että sitä on hankala tukahduttaa: Veden alle jääneen, jatkuvasti kasvavan ilmakuplan tavoin se pyrkii jatkuvasti ja voimakkaasti pintaan. Mitä enemmän sitä painaa alaspäin ja antaa kasvaa, sitä voimakkaammalla tavalla se vihdoin rikkoo pinnan kun se pääsee vapaaksi.
”Jytkyvaalit” oli suuri pamaus joka toi pintaan jos jonkinlaista, sekä loi jonkinlaisen kahtiajaon suomalaiseen yhteiskuntaan ”intellektuaalisten ja rationaalisten edistyksellisten” ja ”taantumuksillisten, foobisten impivaaralaisten” välille. Jos minunlainen skeptikko pystyy tulemaan siihen lopputulokseen, että tämä vastakkainasettelu perustuu pitkälti ihmisten stereotypioihin ja median yksiuloitteeseen raportointiin, eikö muidenkin olisi aika ajatella itse?
Minä haastan teidät, kansalaiset, sivistämään itsenne: Ottakaa selvää ensisijaisista lähteistä mitä kiistanalaiset henkilöt ovat oikeasti mieltä ja mitä muut faktat kuten tilastot oikeasti sanovat. Peräänkuulutan pluralististä keskusteluyhteiskuntaa, jossa asiat pyritään näkemään faktojen valossa eikä sen, kuka mitenkin ja minkä puolen asioista tuo esille.
Eikö ole kaikkien edun mukaista, että asioista voidaan keskustella sellaisina kuin ne ovat? Ainakin itse olen enemmän totuuden ja faktojen ystävä enkä sen, tuoko faktat esiin SDP, kokoomus tai persut. Huom! Väärinkäsitysten välttämiseksi haluan korostaa, että en erityisemmin fanita mitään puoluetta, saatikaan persuja, tai että olisin välttämättä samaa mieltä H-A:n kaltaisten kanssa siitä, mitä ääri-islamiin ja maahanmuuttoon liittyviin ongelmiin pitäisi tehdä. Olen vain samaa mieltä, että niihin liittyy ongelmia, ja että niistä saa ja kuuluu keskustella ilman leimaamista suuntaan tai toiseen.
Turha vastakkainasettelu johtaa totuuden tukahduttamiseen ja vihaan.